Siivouswau, katso uskomaton ennen ja jälkeen -kuva

Tiedättekö, kuinka monet asiat muuttuvat paljon mukavimmiksi, kun ne voi jakaa jonkun toisen kanssa? Totean, että siivoaminen on yksi niistä asioista. Tiskaan ja järjestelen usein silloin, kun joku hyvä ystäväni istahtaa keittiönpöytäni ääreen. He ovat tottuneet siihen, että siivoilen ja häärään samalla, jos se ei haittaa keskustelua. Lapsena siivosimme usein yhdessä siskoni kanssa, joten #Kevätsiivous -kampanjaan osallistuminen tuntui todella luontevalta minulle, koska tiesin saavani taustatukea ammattijärjestäjältä.

Otin Hoppuhallin Outi Terentjeffin vastaan innolla kotiini, itse asiassa kahdesti. Oli yllättävän helppoa kertoa oman kodin ongelmakohdista siisteyden saralla. Tiesin, ettei ammattijärjestäjä päivittelisi epäjärjestystä tai ajan myötä epäkäytännölliseksi tulleita ratkaisuja, vaan ehdottaisi ratkaisuja ja tukisi minua projektissa. Keskustelimme kahvikupin ääressä opituista – tai oppimatta jääneistä – tavoista, ja tunnesiteistä ihmisiin ja sitä kautta tavaroihin. Ammattijärjestäjä Outi kehotti minua unohtamaan ns. säännöt ja normit, kuinka tavaroita kuuluu säilyttää tai millaisessa järjestyksessä asioiden pitäisi olla. Keskusteluhetken myötä annoin itselleni luvan luopua arkistoimattomista, vuosia vanhoista paperikasoista jotka ovat odottaneet läpikäyntiä jo niin kauan, että ne olisi saanut arkistoida suoraan paperinkeräykseen jo hetken aikaa. Koska kotini on pieni, vain yksi huone sekä erillinen keittiö ja eteinen, pystyimme katsomaan kaikki ongelmakohdat pintapuolisesti läpi ja tarttumaan toimeen eteisen kaappien kanssa Outin käyntien aikana. Oli helpottavaa kuulla ulkopuolisen suusta, etten omista tavaraa mitenkään huolestuttavan paljon, mutta tilat ja säilytystilat ovat haastavat minun tapauksessani. Yksi itselleni asettama tavoite #Kevätsiivous -projektissa on saada tilanpuutteen vuoksi seinää vasten pystypäin nojaava sähköpiano jaloilleen, jotta se olisi aina soittovalmiina. Se tarkoittaa sitä, että todennäköisesti joudun luopumaan yhdestä isommasta huonekalusta Koska asun vuokra-asunnossa, emme lähteneet ideoimaan radikaaleja ratkaisuja rakenteiden suhteen, vaan miettimään tilan toimivuutta.

Outin kanssa oli helppo tarttua toimeen ja häneltä suorastaan pursui erilaisia vaihtoehtoja ja ideoita säilytysratkaisuiksi kotiini. Keittiössäni on vain kaksi korkeaa ja leveää vetolaatikkoa, joissa toisessa säilytän aterimia (jos muistan siirtää ne kuivaustelineestä tiskaamisen jälkeen laatikkoon) ja kaikenlaista laatikkoon kertynyttä keittiötilpehööriä, ja toisessa kattiloita ja pannuja. Outi muistutti, ettei ole mitään sääntöjä, kuinka asioiden kuuluu olla. Saan rauhassa säilyttää aterimeni purkeissa tiskipöydällä ja käyttää toisen vetolaatikoista esimerkiksi kuiva-aineiden säilytykseen. Leivon suhteellisen usein ja nyt kuiva-aineet ovat helposti saatavilla laatikossa. Keittiön kaappeihin organisoimme uutta hyllytilaa ja järjestystä erilaiseksi. Lisäksi päätin luopua muutamasta astiasta, jotka eivät ole tuntunee vähään aikaan omanlaisilta.

Tunnistan itsessäni hamstraajan, olen kantanut tavaraa kotiini kirpputoreilta, roskalavoilta ja edesmenneen mummuni kotitalosta mitä kummallisimmin perustein. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin huomannut, että olen valinnut osan tavaroista vain luopumisen tuskan vuoksi ja että haluan juuri niistä tavaroista eroon. En esimerkiksi ole ollenkaan hattuihmisiä, mutta eteisen kaapista löytyi viisi mummuni vanhaa baskeria ja yksi korkea karvahattu. Olen kokeillut kaikkia näitä päähineitä kotikäytössä, mutta kotini ulkopuolella en ole näyttäytynyt hattu päässäni. Nyt #Kevätsiivouksen myötä uskalsin siirtää baskerit kirppiskassiin ja toivoa, että ne löytävät Siivouspäivänä hyvän pään johon painautua.

Kävimme Outin kanssa myös eteisen kaapit läpi. Ne olivat syöneet sisäänsä runsaasti erilaista tavaraa, enimmäkseen jo tarpeettomaksi tullutta. Tyhjensimme tanko- ja hyllykaapit ja jaoin tavarat kolmeen kasaan; säilytettäviin, jatkoaikaa saaviin ja poisheitettäviin. En myöntänyt jatkoaikaa monellekaan tavaralle, vaan tiesin melko tarkasti mitä haluan säästää ja mitä laittaa pois. Luovuin viimeinkin mm. parittomista käsineistä ja villasukista, siis kaikesta sellaisesta joka vie vain turhaa tilaa. Se tuntui vapauttavalta. Outi kertoi hyviä vinkkejä säilytysratkaisuiksi. Merkitsimme laatikoiden sisällöt ja mietimme tarkasti jokaisen tavaran paikan. Vaikka työelämässäni tarvitsen organisointikykyä, en vaadi sitä itseltäni niinkään kotioloissa. Joten en meinannut uskoa silmiäni, kun katsoin lopputulosta. Kaapit eivät ole ääriään myöten täynnä, mutta niissä on siltikin kaikki tarpeellinen ja vielä hyvässä järjestyksessä. Sen huomaa näissä ennen ja jälkeen kuvissa:

Hoppuhallin Outin käynnin jälkeen olo oli innokas ja paloin halusta jatkaa #Kevätsiivouksen merkeissä. Oli erittäin tervetullutta saada ulkopuolisen ihmisen ajatuksia järjestämisestä omassa kodissa. Oli mukavaa ”raivata” yhdessä ja pohtia mistä syistä jotkut tavarat kulkevat vuodesta toiseen mukana ja miksei niistä voisi luopua – vai voiko? Seuraavaksi siirryn #Kevätsiivouksessa eteisestä kylpyhuoneen pariin – Outin vinkit mielessäni.

Kirjoittaja turkulainen Sanna osallistuu Huilin, Lilly’ s Eco Cleanin ja ammattijärjestäjien yhteiseen #Kevätsiivoukseen.

3 kommenttia

  • Vastaa kesäkuu 17, 2014

    Johanna

    Kiinnostuin kuvassa näkyvästä kenkähyllystä, mistä se on hankittu? Monikerroksinen metallinen teline on tosi hyvä idea, hyllyjen välejä voisi tarpeen mukaan säätää ja puhdistus likaisten kenkien jäljiltä onnistuisi helposti. Äkkiseltään en vastaavaa telinettä löytänyt googlaamalla.

    0
  • Vastaa kesäkuu 23, 2014

    Sanna

    Moikka Johanna,

    hylly on IKEAn Mulig -hylly. Säätömahdollisuutta hyllyväleissä ei ole, mutta muuten tapaus on erittäin toimiva ratkaisu kenkähyllyksi. Lisäksi mukana tulee muutama koukku, jotka voi ripustaa hyllyn ylärimasta roikkumaan.

    0
  • […] asiakkaiden kokemuksia voi lukea mm. Huili-lehden blogista ja etsiä tunnuksella […]

    0

Kommentoi