Pienlehden tekemistä

Toimituksessa kootaan parhaillaan syksyn Huilia. Lehti ilmestyy syyskuun puolivälissä, ja siinä on juttuja muun muassa sienestämisestä, laivamatkoista, yrittäjyydestä ja huonekalujen kunnostuksesta. Tänään kävin haastattelemassa tämän oven takana asuvaa henkilöä hänen ekologisista valinnoistaan.

InstagramCapture_7a109281-c43f-4254-8272-679d9cdb44fb_jpg

 

Huilissa on myös uutta. Keväällä aloitimme yhteistyön Kotoliving -lehden kanssa. Nyt Anu Harkki on tehnyt raskaan päätöksen ja päättänyt lopettaa Kotolivingin julkaisun.

”Pienkustantajan (= yhden naisen kustantamon) resurssit, eli varat ja jaksaminen ovat lopussa. Tilanteeseen vaikuttaa luonnollisesti maan vallitseva taloustilannekin ja sitä myötä mainostajien vetäytyminen printtimediasta”, hän kirjoittaa Kotolivingin kotisivulla.

Yhteistyömme kuitenkin jatkuu. Syys-Huilissa  ilmestyy 12 -sivuinen liite Anun laatimaa kotoilua: käsitöitä, reseptejä ja tuunausta. Ja Kotolivingin tilaajille tiedoksi, saatte tilauskautenne loppuun saakka Huilin.

Olen iloinen siitä, että saamme Huiliin Anu Harkin tekemiä sisältöjä, mutta pahoillani siitä, että lehtikenttä, ja ennen kaikkea lukijat, menettävät yhden intohimoisen omakustanteen.

Ymmärrän Anun päätöstä oikein hyvin! Omakustannelehden tekeminen ei ole helppoa. (En tiedä, onko se joskus lihavina lehtimainostusvuosina ollut helpompaa. Tuskin, koska silloin puolestaan kommunikaatio, nettijulkisuuden saaminen ja juttujen hankkiminen oli työläämpää ja kalliimpaa.)

Huilin päätoimittajana minusta tuntuu, että kasautuvat hommat, ilmoitusmyynti ja laadun ylläpito pienillä resursseilla ovat vielä juttuja, joista selviämme sisulla ja optimismilla. Mutta pienkustantamisessa on myös puolia, jotka tuntuvat lähes ylitsepääsemättömiltä.

Itell.. eikun Posti on kallis ja jähmeä järjestelmä, jota ei kiinnostaa pätkääkään pienen yrityksen tilanne. Esimerkiksi Huilin ensimmäiset tilauslaskut viivästyivät jonkin heidän virheensä vuoksi viikoilla. Mitään korvausta monopolilta on turha ruikuttaa.

Ulkoistettua tilaajapalvelua tarjoavat yritykset ovat kalliita ja mitoitettu suurille lehdille. Esimerkiksi Huilin edellinen tilaajapalvelu veloitti kuukausittain täysin riippumatta siitä ilmestyikö lehti joka viikko vai neljä kertaa vuodessa, kuten Huili. Nykyään hoidan tilaajapalvelumme itse. Se tarkoittaa lisää työtä, mutta on myös kiva olla suoraan kontaktissa teihin lukijoihin.

Kaikkein suurin pullonkaula pienlehden elämässä on Lehtipiste. Ainoa tapa myydä lehteään R-kioskilla, Alepan kassojen vieressä, kirjakaupoissa, Prismassa jne on tehdä se Lehtipisteen kautta. Lehtipiste hoitaa jakelun ja tilittää kustantajalle myyntien mukaan. Lehtipisteen myynnistä ottama provisio voi olla jopa yli 60 %! Erikseen veloitetaan, jos haluaa, että myymättömät lehdet palautetaan kustantajalle eikä niitä tuhota. Esimerkiksi Huililla ei ole varaa Lehtipiste-jakeluun. Lisäksi minusta on törkeää luonnonvarojen ja lehdentekijöiden työn tuhlausta tuhota tuhansia myymättömiä lehtiä. Onneksi meillä on mahtavia itsenäisiä myyntipisteitä. Listan irtonumeromyyntipisteistä löydät täältä. Huilin myymättömät kappaleet ovat tallessa ja myymme niitä tapahtumissa.

InstagramCapture_aea6c24d-5e4a-4379-9663-1446d4687302_jpg

Mutta, nurinat sikseen! Huili jatkaa ja vahvistuu sillä osaamisella, jonka saamme yhteistyöstä Kotolivingin kanssa. Syyskuun puolessa välissä te lukijat näette, miltä lopputulos näyttää.  Silloin toivotamme myös Kotolivingin tilaajat lämpimästi tervetulleiksi. Toivottavasti viihdytte!

3 kommenttia

  • Vastaa elokuu 13, 2014

    Katri

    Aivan törkeää tuon Lehtipisteen toiminta ja monopoli. Ketä senkin omistaa? Voisiko Lehtipisteen ja Postin kaltaiset jähmeät toimijat korvata jollain muulla?

    5
  • Vastaa elokuu 12, 2015

    Laura

    Tsemppiä!

    0

Kommentoi