Paremmat farkut, kiitos.

Saastuttava denim-teollisuus yrittää puhdistautua pikavauhtia. Huili kävi maailman farkkupääkaupungissa Amsterdamissa katsomassa, millaisia vaatteita alan edelläkävijät meille tarjoavat.

Farkkujuttu / Huili 2/2016. Kuvat: Raisa Kyllikki Ranta / Noon

Harvoin tulee tilaisuutta, jonne ei voi mennä farkut jalassa. Pihatalkoot, bileet, monella ne on jalassa töissäkin.

Tie on ollut pitkä työmiehen peltisenjäykästä univormusta hipsterityttöjen silkinpehmeiksi skinny-fiteiksi. Matka jatkuu, ja koko ajan uudet käyttäjät ihastuvat niihin. Muun muassa Intian naiset ovat alkanet pukea sarinsa alle ohuet farkut.

Valitettavasti farkut eivät ole ainoastaan helppo ja hauska vaate. Viime aikoina moni farkkuihminen on alkanut kiinnostua siitä, mitä lempivaatteen valmistus aiheuttaa toisella puolella maailmaa.

Kysymys on isosta asiasta. Tähän asti farkkujen tuotantoketju on ollut monelle vaatemerkillekin hämärän peitossa. Mutta kuten ruokateollisuudesta jo tiedetään, jauhelihapaketin voi jäljittää eläinten kasvattajalle asti ja luomulaatuista, ilman lapsityövoimaa tehtyä suklaata todella on olemassa, kunhan valmistajilla vain löytyy halua ja kuluttajilla tarmoa kertoa toiveistaan.

Mitä siis huolestunut farkkuihminen voi tehdä, jos ei enää halua tukea saastuttavaa teollisuutta? Yksi vaihtoehto oli lähteä keväiseen Amsterdamiin.

Amsterdam on maailman farkkukeskus

Käsinkudottuja denim-jakkuja, kierrätysmateriaalista tehtyjä farkkutennareita, syvänsinisiä afrikkalaisia päähuiveja. Huhtikuussa Amsterdamin entisen kaasulaitoksen alueella näkyi monenlaista farkun käyttäjää.

Kolmatta kertaa järjestetty Amsterdam Denim Days -tapahtuma kokosi osallistujia ja farkkuteollisuuden edustajia eri laidoilta: maailman suurimpien merkkien kehittäjiä, denim-kankaan ja värjäyskemikaalien valmistajia sekä tutkijoita, toimittajia ja denim-intoilijoita.

Milanolainen Io Donna -naistenlehden muotitoimittaja ei ollut koskaan aikaisemmin kuullut farkkuteollisuuden ongelmista. Marokkolaisen denimvalmistajien liiton vetäjä oli tullut etsimään yhteiskumppaneita, joita kiinnostaa kestävällä tavalla tuotettu kangas. Kolumbialainen indigonsinisellä maalaava taiteilijapari esiintyi uteliaan yleisön edessä paksut siveltimet viuhuen.

Amsterdamista on kuin salaa tullut maailman farkkupääkaupunki. Muutos alkoi parikymmentä vuotta sitten, kun Pepe Jeans siirsi pääkonttorinsa Lontoosta Amsterdamiin. Yksi sen suunnittelijoista, Jason Denham, irtisanoutui ja perusti oman merkkinsä, yksityiskohtiin erikoistuneen laatumerkki Denhamin.

Viime vuosina suuret merkit, kuten Calvin Klein, Hilfiger Jeans ja Levi´s ovat muuttaneet Amsterdamiin. Hollannin omat farkkumerkit G-Star, Blue Blood ja Scotch & Sodan farkkulinja Amsterdams Blauw ovat kasvaneet. Myös maailman ensimmäinen täysin luomupuuvillasta farkkuja tekevä merkki Kuichi on syntynyt täällä.

Buumin seurauksena suurin osa eurooppalaisesta farkkuosaamisesta keskittyy kanavien kaupunkiin. Hollantilaisten mielestä se on luonnollista. Epämuodollisesta pukeutumisesta tunnetussa maassa ei tunneta casual fridaytä vaan kaikki päivät ovat casual. Suuryritystenkin toimitusjohtajat nähdään usein farkuissa.

Farkkuteollisuuden täytyy siivota sotkunsa

Mariette Hoitinkin kädenpuristus on napakka. Pitkä hollantilaisnainen seisoo kaasutehtaan vanhassa hallissa kertaamassa, miten kaikki seitsemän vuotta sitten alkoi.

Hoitinkilla on pitkä ura muodin alalla konsulttina ja rekrytoijana. Hän ei ole niitä konsultteja, jotka kiertelevät tai värittävät totuutta. Hän ei saa palkkaansa minkään merkin mainostamisesta, ja siksi häntä kuunnellaan kentän kaikilla laidoilla.

Hoitink on se nainen, joka kymmenkunta vuotta sitten ehdotti Amsterdamin kaupungille, että punaisten lyhtyjen bordellialueen keskelle perustettaisiin nuorten suunnittelijoiden työhuoneita. Hurja idea kannatti. Alueen vetovoima on kasvanut ja ilme siistiytynyt.

Vuonna 2009 Hoitink havahtui siihen, että Amsterdamista oli tullut farkkukaupunki. Yhdessä Amsterdamin muotiviikkoja luotsanneen James Veenhoffin kanssa he perustivat voittoa tavoittelemattoman säätiön House of Denimin. Säätiön tavoitteena on johtaa farkkuteollisuutta terveempään suuntaan.

”Totuus on se, että farkkuteollisuus on saastuttanut maailman ja meidän pitää siivota se”, Hoitink sanoo.

Vaikutusvaltainen kaksikko on saanut paljon aikaan. He perustivat Amsterdamin entiseen ratikkahalliin kaikille avoimen farkkujen kehittämiskampuksen Denim Cityn. Sen tiloissa kehitellään alan uusia keksintöjä ja tutkitaan muun muassa sitä, voiko valtameren suolavedellä pestä ja värjätä denimiä. Sellainen tieto tulee helpottamaan muun muassa vesipulasta kärsivää Bangladeshia.

 


Teksti: Kaisa Viitanen
Kuva: Raisa Kyllikki Ranta

Tämä on katkelma Huilissa julkaistusta artikkelista. Koko artikkeli ja kattava farkkukokonaisuus löytyy Huilin numerosta 2/2016.

Lisää ekoelämästä kertovaa laatujournalismia saat tilaamalla Huilin tai ostamalla irtonumeron. Tilauksen voit tehdä helposti verkkokaupassamme. Huilin irtonumeroita löytyy myös mainioista jälleenmyyntipisteistämme ympäri Suomen.

Kommentoi