Nannaa: vaihtoehtobisnes

Johanna Sumuvuoren kolumni on julkaistu Huilissa 3-4/2013.

Opiskelin puolet kesästä Yhdysvalloissa. Luin kilokaupalla sanomalehtiä ja muita julkaisuja. Nappasin New Yorkin ilmaisjakelupömpeleistä feature-jutuistaan tunnetun Village Voicen tai kulttuurilehti the L Magazinen. Ostin myös 20-vuotisjuhliaan viettävän naistenlehti Bustin, joka tunnetaan avoimesta feminismistään. Suuren maan tarjonta tuntuu edelleen ylenpalttiselta, vaikka Yhdysvaltojen media on samassa ahdingossa kuin media muuallakin.

Meanwhile in finland: Helsingin Sanomien päätös lakkauttaa Radio Helsinki on kuohuttanut sosiaalista mediaa. [toim. huom. juttu on kirjoitettu syksyllä 2013 ennen kuin Sanoma myi Radio Helsingin.] Kanava on vuosikausia symboloinut vaihtoehtoa formaattiradioiden soittolistoille. Helsingin Sanomat ei kuitenkaan saanut toiminnasta kannattavaa, kuten eivät aiemmatkaan omistajat. Vaihtoehdotkin elävät yleensä markkinatalouden logiikalla. Jonkun pitää maksaa laskut ja hankkia mainostajat.

Suomen mediailmastossa maan pienuus näkyy ja tuntuu. Kun maassa on vain muutama iso mediatoimija, vaihtoehtojen hupeneminen saattaa ärsyttää pelkästään siksi. Netti on toki muuttanut tilannetta, mutta jollain ansaintalogiikalla hyvä nettijournalismikin toimii. Verkkojournalismi on haastavaa aikana, jolloin kaikki haluttaisiin netistä ilmaiseksi.

En jaksa yksisilmäisesti parjata ”valtamediaa”. Isojenkin mediapuljujen sisälle mahtuu moniäänisyyttä. Radio Helsinki olisi saattanut ollut vainaja jo kauan sitten, ellei iso mediatalo olisi ostanut sitä. Pidän kuitenkin tympeänä tilannetta, jossa vaihtoehdot kuihtuvat muutamaan monoliittiin. Ettei näin kävisi, pitäisi olla tapa pitää marginaalisemmat julkaisut pystyssä. Joko kuluttajien pitäisi kaivaa kuvettaan, tekijöiden pitäisi olla ahkerampia kapitalisteja tai hankkeisiin pitäisi pumpata julkista rahaa.

Huili on esimerkki vaihtoehtoiseksi brändätystä julkaisusta, joka on onnistunut keräämään yhteisörahoitusta. Sosiaalisen median keskusteluissa kilpahuudetaan samaa pelastajaa nyt myös Radio Helsingille. Moni saattaisi hyvin olla valmis maksamaan Radio Helsingille kuukausimaksua siinä missä Spotifylle. Amerikkalainen wfMU on hyvä esimerkki itsenäisestä radiokanavasta, joka onnistuu pärjäämään kuuntelijoidensa ja muiden tukijoidensa tuella.

Bust-lehden päätoimittaja Debbie Stoller kirjoitti, että lehti lähti liikkeelle nuoruuden idealismista ja halusta antaa mieskeskeisessä kulttuurissa tilaa ”riot grrrls” -tyyppisille näkemyksille. Lehdellä on vahva oma juttu ja sinnikkyyttä. Toivotan samaa kaikille pienille julkaisuille ja vaihtoehtoja tarjoaville mediapumpuille. Kaikki kivet on käännettävä. Itse lupaan kääntää myös oman kukkaroni.

Tärpit:

Bust Magazine Amerikkalainen naistenlehti, jossa feminismiä ei turhaan kainostella. Lehden voi tilata osoitteessa www.bust.com.

Sheila Heti: How Should a Person Be (Picador). Heti kirjoittaa ajan hengessä suoraan omasta elämästään. Suoraa purkausta nykyilmiöistä ja ihmissuhteista.

The Editors: The weight of your Love. En odottanut levyltä mitään, joten siitä tykkääminen tuli mukavana yllätyksenä.

Kommentoi