Miksi valtio tyrkyttää lihaa?

Suomalainen syö viikossa enemmän lihaa kuin kasviksia. Lappaamme lautasillemme 25 prosenttia enemmän lihaa kuin 20 vuotta sitten, vaikka saamme jatkuvasti lisää tietoa kasvisten hyödyistä.

”Kasvisten lajivalikoima ja kasvisruuat ovat tuntemattomia. Siksi niitä ei käytetä”, sanoo Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri Arja Lyytikäinen.

lihans_syonti

Kun suomalainen syö kasviksia, hänen lautasellaan on tomaattia, kurkkua, salaattia, porkkanaa tai sipulia. Kuitenkin mielikuvissa ”kunnon ruoka” sisältää lihaa tai kalaa.

”Otimme tänä vuonna ruokasuosituksissa kantaa, että on tärkeää lisätä kasvisten käyttöä ruuissa, ettei niitä mielletä vaan lisäkkeeksi. Kasvisten käyttöä pitää lisätä myös leivänpäällysteenä, naposteltavana ja osana liharuokia”, Lyytikäinen sanoo. [toim.huom. ruokasuositukset vuodelta 2014]

kasvisten_syonti

Tutkimukset osoittavat kasvisten terveellisyyden. Terveytemme hyötyisi eläinproteiinien vähentämisestä. Suomen syöpäjärjestöjen mukaan kasvispainotteinen, runsaskuituinen ruokavalio ehkäisisi suuren osan, jopa kymmeniätuhansia syöpätapauksia vuodessa. Lisäksi Itämeren tutkijat muistuttavat, että lihansyöntimme aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä.

Voisi kuvitella, että valtio patistelisi meitä kasvisten pariin. Kuitenkin viime vuosien näyttävimmät ravitsemuskampanjat ovat olleet lihakampanjoita.

Alkuvuodesta 2014 Helsingin Sanomien etusivulla mainostettiin suomalaisen sianlihan vastuullisuutta. Kyseessä on kolmivuotinen sianlihan markkinointikampanja Laatuvastuu. Kampanjan kokonaisbudjetti on 1,7 miljoonaa, josta puolet tulee EU:lta ja viidennes valtiolta. Loput maksaa liha-ala itse. Lisäksi valtio tukee kampanjan lehtimainoksia ja muuta materiaalia 300 000 eurolla.

Parsakaali tai pinaatti eivät mainoksissa paistattele. Siksi onkin yllättävää kuulla, että kasvikset saavat kansallista menekinedistämisrahaa itse asiassa enemmän kuin liha.
Vuonna 2013 Maaseutuvirasto Mavi myönsi erilaisiin kasvis- ja perunakampanjoihin noin 350 000 euroa. Lihakampanjat saivat samana vuonna 267 000 euroa.

Mavissa käytiin syksyllä 2014 läpi tälle vuodelle kansallista rahoitusta hakeneiden hakemuksia.

Mavin rahat jaetaan hallitusohjelman mukaan, ja esimerkiksi lähi- ja luomutuotannolla on oma korvamerkitty budjettinsa. Vastuulliset ruokavalinnat ovat yksi seitsemästä painotusalueesta. Toisaalta vastuullisuus on epämääräinen termi.

Ei ihme, että kaunopuheiset lihakampanjat sekoittavat kuluttajan pään. Viime vuonna tehdyssä tutkimuksessa lähes 90 prosenttia suomalaisista ei nähnyt, että ruokavalinnoilla olisi merkitystä ympäristölle. Oikeasti jopa 40 prosenttia suomalaisten kulutuksen ympäristövaikutuksista tulee ruuasta.

Samaan aikaan huomattavasti useampi suomalainen on tutkimuksissa huolissaan ruokapakkausten kuin lihankulutuksen ympäristövaikutuksista.

Kysymykseen siitä, miten rahoituksessa huomioidaan ekologisuus, ylitarkastaja Matti Perälä vastaa, että Mavi jakaa tukea sitä hakeville.

”Jos ekologisesti kestäviin hankkeisiin ei haeta rahaa, niin Mavi ei pysty niitä hankkeita luomaan”, hän sanoo.

Kasviskampanjat jäävät laihoiksi, koska ne eivät pääse kiinni EU:n isoihin markkinointirahoihin.

Markkinointiin voi hakea kahdenlaista tukea: kokonaan kansallista tai EU:n osittain rahoittamaa. Molempia rahoja hallinnoi Maaseutuvirasto Mavi.

Vuonna 2013 kansallista tukea jaettiin 1,7 miljoonaa euroa ja vuotta aikaisemmin 3 miljoonaa euroa. EU-tuet ovat huomattavasti suurempia. Niiden tarkoituksena on ”lisätä kansalaisten tuotetietämystä ja tuotteiden menekkiä sekä avata maataloustuotteille markkinoita Euroopan ulkopuolelle.”

EU-tukia ovat hakeneet, ja saaneet, vain maidon- ja lihan edistämiskampanjat.

”Kasvisten edistämisjärjestöt eivät ole vuosiin hakeneet EU:n osittain rahoittamaa menekinedistämistukea”, sanoo ylitarkastaja Eveliina Viitanen Mavista.

Kansanterveys tai ekologisuus eivät EU- tukien jaossa paina. Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok) antaa karun kuvan EU:n maataloustuista. Hänestä EU:ssa tehdään maataloustulopolitiikkaa, vaikka tarvitsisimme ruokapolitiikkaa.

”EU:ssa maatalouspolitiikasta puhuvat vain maataloustuottajat. Se on sama kuin liikunnasta puhuisivat vain urheiluvälineiden valmistajat. Nykyisellään tuet suunnataan niihin kohteisiin, joita on aina tuettu.”

Pietikäisen mielestä tukia tulisi suunnata kasviksille ja luomuun.

Kauppapuutarhaliitto edistää kurkun, tomaatin, paprikan ja salaatin myyntiä. Sen toiminnanjohtajan Jyrki Jalkasen mukaan kasviksille ei haeta rahoitusta, koska EU vaatii omarahoitusta. Menekinedistämiskampanjasta viidennes pitää rahoittaa itse.

Pienen järjestön kassasta ei rahoiteta 1–3-vuotista ja useita satojatuhansia euroja maksavaa kampanjaa. Lihatalot ja meijerit pystyvät siihen, mutta kasvispuolella toimijat ovat pieniä. Kun valtio vuonna 2010 lopetti tuen Kotimaiset kasvikset ry:lle, ovat liitot lisäksi olleet hajallaan.

Esimerkiksi Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto ja Pro peruna edistävät omia tuotteitaan.

”Olemme valinneet kotimaisuuden tärkeämmäksi arvoksi kuin kasvisten yleisen menekinedistämisen”, sanoo Jyrki Jalkanen.

Kauppapuutarhaliitto on saanut neljän viime vuoden aikana 274 500 euroa menekinedistämistukea. Summan avulla se markkinoi tuotteitaan muutaman oman nettisivun, iltapäivälehtien mainosten ja sosiaalisen median kilpailuiden kautta.

”Sormella heristämisen aika on ohi. Yritämme muuttaa asenteita ja kertoa kasvisten terveellisistä ominaisuuksista monella tavalla”, Jalkanen sanoo.

Se ei ole EU-lainsäädännön vuoksi ihan helppoa. Yhtään terveysväittämää ei nimittäin saa mainita, ellei EU ole sitä erikseen hyväksynyt.

”Kirjoitapa sinä lehteen, että lykopeeni on hyväksi miehille, koska minua viranomainen on sitä kieltänyt sanomasta. Tässä asiassa nipotetaan”, Jalkanen harmittelee.

Lykopeeni on esimerkiksi tomaatin sisältämä antioksidantti, jonka nähdään edistävän eturauhasen terveyttä ja mieskuntoa.

Joka tapauksessa Kauppapuutarhaliiton voi katsoa onnistuneen työssään. Suomalaiset syövät kasviksensa nimenomaan kasvihuonetuotettuina lisukkeina: kurkkuna, tomaattina ja salaattina.

Lisukkeet eivät auta suomalaisten surkeaa kasvistenkulutusta. Missä ovat muut kasviskampanjat?

Lihateollisuus on järjestänyt pienten lasten vanhemmille ja päiväkotien ja neuvoloiden henkilökunnalle seminaarisarjan, ja koululaisia valistetaan Lisää lihasta -sivustolla ja lihareseptikilpailuilla.

Kotimaiset kasvikset ry:n kotisivun tuorein tiedote on vuodelta 2010, eikä paperisia esitteitä voi enää tilata. Jalkasen mukaan tilanne on sentään hiukan paranemassa. Kotimaiset kasvikset on saanut säätiöltä rahaa, jolla sivujen toimivuutta parannetaan. Uutta sisältöä ei vielä ole luvassa.

Eli jatkossakin kasvisten markkinointi on asiasta innostuneiden kansalaisten, blogien ja tv-julkkisten kampanjoiden, kuten Lihaton lokakuu, varassa. Facebookin kasvissivut ovat yksityisten ihmisten tai kasvisravintoloiden perustamia.

Luulisi, että esimerkiksi maataloustuottajien järjestö MTK olisi nähnyt sesonginmukaisen kotimaisen kasvisruuan brändäyksen hyödyt, mutta ei. Internetin Satokausikalenterin on kaupallistanut helsinkiläinen nuoripari vapaa-ajallaan ilman penniäkään julkista rahoitusta.

Olisi kohtuullista, että valtio kannustaisi elintapojamme terveelliseen ja ympäristöystävälliseen suuntaan. Siitä huolimatta, ettei lehtikaalissa ja porkkanassa pyöri samanlaista bisnestä kuin kyljyksissä.

Kirjoittaja Riikka Suominen

Kuvitukset: Salla Illikainen

Teksti on julkaistu Huilissa 4-2014.

5 kommenttia

  • Vastaa huhtikuu 1, 2015

    de grona

    Miksi näitä kasviksia pitää tuputtaa niille jotka ei niitä halua? Jotkut valitsee porkkanan ja jotkut pihvin. Lihaa on suomessa kaikille halukkaille riittävästi.

    0
    • Vastaa huhtikuu 7, 2015

      Tuju

      Luitko edes tekstiä?

      0
    • Vastaa huhtikuu 7, 2015

      Jerry Broccoli

      Miksi niitä pihvejä pitää tuputtaa ihmisille jotka a) eivät halua niitä tai b) syövät jo nyt terveytensä ja ympäristön kannalta niitä liikaa. Jotkut valitsee pihvin ja jotkut porkkanan. Kasviksia tarvitaan lisää Suomeen!

      0
  • Vastaa huhtikuu 5, 2015

    Humppa Veturi

    ”Kampanjan kokonaisbudjetti on 1,7 miljoonaa, josta puolet tulee EU:lta ja viidennes valtiolta. Loput maksaa liha-ala itse. Lisäksi valtio tukee kampanjan lehtimainoksia ja muuta materiaalia 300 000 eurolla.”

    Tässähän se syy on. EU:lta jos saadaan 850000e, on valtion helpostikin taloudellisesti kannattavaa panostaa siihen tuo 640000e. Tuo sijoitettu raha ei katoa mihinkään, vaan lähtee kiertoon. EU-raha ei tule valtiolle suoraan, vaan jakautuu ensin yrityksille ja kansalaisille. Toki se palaa sieltä myöhemmin veroina takaisin. Suomi siis nettoaa tällä toiminnalla rahaa – tai siis saa takaisin maksamiaan EU-jäsenmaksuja.

    0
    • Vastaa huhtikuu 6, 2015

      Riikka

      EU-rahat ovat meidän kaikkien yhteistä rahaa. Artikkelin arvostelu kohdistuu siihen, että niitä käytetään sellaisen ruuan markkinointiin, joka ei ole terveellistä yksilöille eikä varsinkaan luonnolle. Toki Suomen kannattaa hakea EU:n projektirahoja, mutta järjestelmää olisi hyvä muuttaa niin, että ympäristö otettaisiin maatalouspolitiikan jakoperusteissa nykyistä paremmin huomioon. (Riikka Suominen, artikkelin kirjoittaja)

      0

Kommentoi