Kolumni: Valkeahipiäisten omat juhlat

raumaIida Rauma on turkulainen kirjailija, joka syö kasvisruokaa ja saa mahanpuruja milloin mistäkin. Kesällä hän vietti kolme viikkoa Visbyssä kirjoittamassa eikä tälläkään kertaa juhlinut.

Vuoden 2013 heinäkuussa oleskelin kirjailijaresidenssissä pittoreskissa keskiaikaisessa Visbyssä. Töiden jälkeen etsimme kumppanini kanssa fossiileja ja teimme eläinhavaintoja. Viikon jälkeen ammoniitit ja ketut syrjäytti uusi luontoilmiö: saarella alettiin viettää Stockholmsveckania.

Visbyn satama täyttyi bensa-ahmattiveneistä, joista maihin tungeksi suihkurusketettuja ja suittuja nuoria aikuisia. Rantaan kasattiin eräänlainen bilekarsina, jonka baarin nimi oli Kallis ja seinässä luki vuoden Stockholmsveckanin teema, irvokkaan osuva White Party. Tarkkailimme maisemakaukoputken välityksellä, kun maailman vauraimmat ja valkoisimmat ihmiset juhlivat pohjoismaiden merkkivaatetiheimmillä neliöillä.

Stockholmsveckanin kaltaisia eliittibileitä on helppo kritisoida, mutta omien etuoikeuksien tiedostaminen on haastavaa muillekin kuin Tukholman rikkaille. Länsimaisen vaihtoehtoelämäntavan edustajan on helppo saarnata vapaan seksuaalisuuden tai rahatta matkustamisen ihanteellisuutta, jos ehkäisyvälineitä löytyy ja taskussa on Suomen passi, jolla rajat aukeavat. Koemme tarvetta paitsi tuoda esille sosiaalinen statuksemme myös peittää, millaiset valtasuhteet sen mahdollistavat.

Hyvä esimerkki tästä on ruoka. Viime vuosikymmeninä etenkin viljattomat dieetit ovat kasvattaneet suosiota. Viljoja vältetään, oli kyseessä FODMAP (perustuu tiettyjen hiilihydraattien välttelyyn), raakaruoka (perustuu kypsentämättömän ruuan suosimiseen), paleodieetti (perustuu tieteellisesti virheelliseen käsitykseen ihmisen evoluutiohistoriasta) tai jokin proteiinirikas laihdutusdieetti (perustuu kaameaan välinpitämättömyyteen lihansyönnin ongelmille). Tietenkin esimerkiksi keliaakikon on syytäkin pysyä kaukana viljaa sisältävästä leivästä. Mutta kun yhä useampi kaihtaa viljoja melko epämääräisistä hyvinvointisyistä, herää kysymys, mikä siinä itse asiassa houkuttaa.

Vastaus on kiusallinen: Maapallollista ihmisiä ei ruokita marjoilla, sienillä tai raakasuklaavälipalapatukoilla. Se ruokitaan viljoilla eli vehnällä, riisillä, maissilla ja ohralla. Ne eivät välttämättä ole optimaalisinta ravintoa, mutta ne ovat satoisia, kestäviä ja energiapitoisia. Tällaisessa todellisuudessa se, että on niin rikas, ettei tarvitse viljaa, on tiedostamattomanakin vahva tapa osoittaa etuoikeutettu statuksensa.

Hyvinvointipuhe kätkee kätevästi valtasuhteen. Globaalissa mittakaavassahan täällä pohjoisessa on aina meneillään aikamoinen White Party.


 

Teksti: Iida Rauma

Kolumni on julkaistu alun perin Huilissa 2/2016.

Lisää ekoelämästä kertovaa laatujournalismia saat tilaamalla Huilin tai ostamalla irtonumeron. Tilauksen voit tehdä helposti verkkokaupassamme. Huilin irtonumeroita löytyy myös jälleenmyyntipisteistämme ympäri Suomen.

 

Kommentoi