#Kevätsiivous alkaa päästä, molemmilla puolisoilla

Olen ollut kymmenen vuotta kotiäitinä ja/tai työskennellyt kotitoimistosta käsin. Niinpä haasteena on, kuka kodissa määrää ei vain kaapin paikan vaan ihan kaiken paikan? Kuka määrittelee millainen ja millaisella järjestyksellä kotimme on olemassa? En ole valkoisen sisutuksen tai koriste-esineillä maailmaani täyttävä ihminen, mutta huomaan miettineeni, että kuinka pitkälle minä olen se, joka määritelee viisihenkisen perheemme kodin sisällön ja käytännöt? Tietyt roolit jäävät päälle ja niitä täytyy tiukastin kysenalaistaa elämäntilanteiden muuttuessa ja lasten kasvaessa. Nyt on molempien aikusten aika antaa tietoisesti sekä oma panoksensa että oma sanansa kodin järjestykseen. Kevätsiivous-mentaliteetti koskee myös siippaa ei vain vaimoa! Järjestyksessä oleva koti, josta tavarat löytyvät helpommin tuo myös lapsille iloa arjen nopeissa tilanteissa.

Kun ammattijärjestäjä Sandy Talarmo tuli kotiimme tutustumiskäynnille, huomasimme puhuvamme enemmän perheen aikuisten yhteisen linjan hakemisesta kodin järjestykseen ja sen ylläpitoon kuin varsinaisesti miten se tehdään työtehtävinä. Koen, että pystyn kyllä raivaamaan kodin siistiksi, liika tavara ei ole isoin onglemamme ja kierrättää osaamme tosi hyvin, varsinkin lapset lelujaan. Ongelmana on järjestyksen ylläpito ja yhteinen selkeä linja, jonka kaikki tietäisivät.

Millä pitää kasat, vaatteet ja urheiluvälineet karsinoissaan ja estää väsyneenäkin niiden yskähtely ympäri huonetta? Uskon, että viisaalla miettimisellä on mahdollisuus löytää jokaiselle tavaralle ja vaatteelle oma paikkansa. Uskon, että ihminen voi heittää turhaa tavaraa pois ja päästää irti. On kuitenkin hyvä muistaa, että nämä ovat henkisiäkin prosesseja, joskus hitaitakin, että pysyviä tuloksia voi syntyä. Ja tärkeää on, että pysyviin tuloskiin sitoudutaan molempien puolisoiden toimesta. Toinen heittää helpommin pois, toisen täytyy antaa sulatella irtipäästämistä. Kaikkia prosesseja ei voi pakottaa lopputulokseen, edes yhden kevään aikana. Yhteinen päämäärä on jo alku ja tärkeä askel. Teonvaiheet seuraavat perässä, yksi kerrallaan, paloiteltuna.

Voiko aina vaatia, edes itseltään, että jaksaa laittaa tilanteessa kuin tilanteessa (väsyneenä, itkuisena, raivoissaan, flunssaisena) tavarat särmästi paikoilleen moitteettomasti? Voisiko olla armopäivitys eli päivässä/viikossa hetkiä, jolloin yhdessä laitetaan ne tavarat, vaatteet pikkukamat paikoilleen, joita ei ole ihan aina jaksettu laittaa paikoilleen vaikka halua olisi voinutkin olla? Syyllistämisellä ja ruoskimisella ei tässäkään asiassa taideta päästä iloiseen elämään, kannustus, yrittelijäisyys ja itsensä armahtaminen aina välillä, voisi toimia paremmin. Kun yhteinen päämäärä ja polku on asetettu ei haittaa, jos välillä keinahtaa ja hairahtaa polulta puolukkamättäälle, joku kyllä porukasta ojentaa auttavan kätensä. Pala kerrallaan eteenpäin, Juhannussiivousta kohti.

Kirjoittaja Mapu Narvinen on #kevätsiivous –kampanjaan osallistunut kolmen pojan äiti, vaimo sekä kehittäjä ja valmentaja paikassa nimeltä Ideaamo.

1 kommentti

  • Vastaa kesäkuu 16, 2014

    Milla Havanka

    Voin tunnustaa itsekin, että vaikka hyvästä järjestyksestä ja järjestämisestä tykkään puhua, ei meillä joka päivä joka tavara löydä juuri oikeaan osoitteeseen. Se olisi kai melko epäinhimillistäkin. Mutta meillä siivotaan viikottain ja viikkosiivouksen yhteydessä viimeistään laitellaan kaikki paikoilleen. Sitä suosittelen lämpimästi! http://blog.mekaselska.fi/2014/04/viikkosiivouksen-riemut.html
    Tsemppiä ja iloa järjestyksen polulle!

    0

Kommentoi