Jättiruoho on vihreämpää

Balilainen Arief Rabik valmistaa yhtä maailman kovimmista laminaateista ja etsii tapoja korjata Indonesian metsätuhoja bambun avulla.

Teksti Arttu Mäkelä
Kuvat Susanna Alatalo

Metsäkato, metsäpalot, uhanalaiset lajit, eroosio, riistohakkuut. On poikkeuksellista, jos Indonesian luonnosta kertovassa uutisessa ei esiinny yhtäkään näistä sanoista.

”Indonesiassa on 88 miljoonaa hehtaaria heikentynyttä maata. Luku on niin valtava, ettei sitä käsitä”, kertoo balilainen Arief Rabik, bambusta tehtyjä laminaatteja valmistavan Indobamboon perustaja.

Heikentyneellä maalla Rabik tarkoittaa maa-alueita, joiden luonnollinen tuottavuus on heikentynyt ihmisten toiminnan vuoksi. Kyseessä on kattokäsite, joka pitää allaan erinäisiä käyttökelvottomaksi tai tuottamattomaksi luokiteltuja alueita tai alueita, joiden biodiversiteetti on kärsinyt. Tällaisia ovat esimerkiksi sademetsien hakkuualueet.

Tuottamattomista alueista valtaosa on yksityisomistuksessa tai niin kutsuttuja heimomaita ja vain reilut 20 miljoonaa hehtaaria valtion omistuksessa. Rabik tiimeineen on ryhtynyt kehittämään näitä valtion omistamia maita bambun avulla.

”Rakastan metsiä, ja minun silmissäni bambu on pioneeri. Bambu voi tuoda veden takaisin alueille, joiden maaperä on heikentynyt. Bambulla on ehdottomasti iso rooli metsätuhojen korjaamisessa. Mutta se ei pysty siihen itsekseen.”

Arief Rabik on toisen polven ympäristönsuojelija.

Bambusta syntynyt

Arief Rabikin päätyminen bamburakentamisen maailmaan oli päätetty kauan ennen hänen syntymäänsä.

”Synnytykseni hinnaksi tuli kaksi tuolia ja sohva, kaikki bambusta rakennettuna. Syntymäni maksettiin bambulla”, Arief Rabik paljastaa.

Rabikin vanhemmat Linda Garland ja Amir Rabik nimittäin keräsivät mainetta bamburakentamisellaan jo 1970-luvulla. He suunnittelivat paratiisihuvilat muun muassa David Bowielle ja Mick Jaggerille. He olivat myös mukana Sir Richard Bransonin yksityisen luksussaaren Necker Islandin kehittämisessä. Pariskunta päätyi kuitenkin lähtemään eri poluille. Viime vuonna kuollut Garland tuli 1970-luvun jälkeen tunnetuksi erityisesti ympäristönsuojelijana ja itseoppineena bambutieteilijänä.

Uransa varrella Arief Rabik on auttanut sekä bamburistiretkeilijäksikin kutsutun äitinsä ympäristönsuojeluprojekteissa että isänsä rakennushankkeissa. Indobamboon hän perusti virallisesti vuonna 2007. Alussa Indobamboo teki kokonaisvaltaisia suunnittelu- ja rakennusratkaisuja. Rakentaminen tapahtui kuitenkin rakkaudesta lajiin, eikä voittojen pienuus ollut sopusoinnussa prosessien koon kanssa. Sen vuoksi Rabik päätyi tutkimaan mahdollisuutta valmistaa laminaatteja bambusta.

Tuhat bambukylää

Viimeiset yhdeksän vuotta Rabik on pyrkinyt kehittämään bambuun perustuvaa peltometsäviljelyä, jossa samalle maa-alalle istutetaan yksivuotisen viljelyn lisäksi puita ja pensaita. Metsä- ja maataloutta yhdistämällä maankäyttö on monipuolisempaa, kestävämpää ja tuottavampaa.

Yksi Indobamboon kasvatusmetsistä on Floresin saarella, missä yritys kasvattaa dendrocalamus asper -nimistä bambulajiketta. Lajikkeen bamburyppäät istutetaan 10-15 metrin etäisyydelle toisistaan. Juuret sukeltavat vain noin metrin syvyyteen, mutta voivat levittäytyä metrienkin laajuudelle. Bambu pyrkii puolustamaan itseään päästämällä juurista pieniä määriä syanidia muita kasveja karkottaakseen. Jos ryppäät istuttaisi toistensa viereen, kasvien energiaa kuluisi taisteluun kasvun sijaan.

Ryppäiden väliin jäävä tila on heikosti hyödynnetty, ja yritys etsii jatkuvasti uusia lajikkeita, jotka pelaisivat yhteen bambun kanssa. Tällaisia ovat muun muassa kurkuma ja inkivääri sekä eräs metsäpähkinälajike. Laajalle levittäytyvät juuret ovat toisaalta myös yksi bambun valteista peltometsäviljelyssä, sillä ne auttavat maaperän kastelussa.

Vuonna 2015 Indobamboo lanseerasi 1000 Bamboo Villages -ohjelman, jonka tarkoituksena on perustaa tuhat peltometsäviljelyyn perustuvaa bambukylää Indonesiaan yhteistyössä ympäristö- ja metsäministeriön kanssa. Yhteisöt korjaisivat bambusadon kerran vuodessa. Sadonkorjuun ulkopuolella he hyötyisivät bamburyppäiden välissä kasvavien muiden ruoka- ja raaka-ainekasvien antimista.

Rabikin mukaan peltometsäviljely on lähtökohtaisesti tehotonta, mutta bambua hyödyntäen olisi mahdollista päästä parempiin tuloksiin.

”Nyt on upea aika toimia ympäristönsuojelun parissa. Päättäjät ovat vasta viimeisten vuosien aikana vaihtuneet. Uudet päättäjät näkevät muutokset kotikylissään ja ymmärtävät ympäristöasioita uudella tavalla”, Rabik toteaa.

Ominaisuuksiltaan lyömätön

Bambu on käytännössä jättimäinen ruoho. Bambusta korjattavat osat ovat kasvin oksia ja lehtiä, eikä runkoon kosketa. Kasvia ei siis tarvitse tuhota siitä hyötyäkseen. Bambun kasvu on putkimaisuuden vuoksi nopeampaa ja kuluttaa vähemmän resursseja. Putkimaisuus tekee bambusta myös todella kestävän materiaalin ja pienentää sen hiilijalanjälkeä. Bambu päästää 35 prosenttia enemmän happea ilmakehään kuin muut vastaavankokoiset puut. Jotkut bambulajikkeet voivat myös sitoa ilmasta 50 tonnia hiilidioksidia hehtaaria kohden.

”Kahdellasadalla kymmenmetrisellä bambuputkella on samankokoinen hiilijalanjälki kuin vaikkapa kappaleella tiikkiä, jolla on metrin halkaisija. Näistä bambuista saa rakennettua talon, mutta tiikistä ei edes kymmenesosaa talosta”, Rabik vertaa.

Indobamboon prosessissa valmiit bambuputket leikataan, halkaistaan ja kuoritaan hyvin yksinkertaisilla välineillä. Tämän jälkeen bambu uudelleenlaminoidaan, jolloin saadaan kovapuu, joka on kasvanut vain kolmessa vuodessa.

”Ei ole mitään puulajiketta, joka tuottaisi niin laadukasta puutavaraa niin lyhyessä ajassa kuin bambu”, Rabik kehuu.

Tulevaisuuden rakennusmateriaali

Vaikka Indobamboon tehdashallin rakentamisessa on käytetty paljon bambuputkia sellaisenaan, heidän tuotteensa muistuttavat enemmän perinteistä sahatavaraa. Halliin on kasattu pinoja valtavia lankkuja.

Bambulaminaatit perustuvat australialaisten kehittämään ja myöhemmin hylkäämään laminointiprosessiin, jota kiinalaiset alkoivat hyödyntää bambua käyttäen. Rabik kumppaneineen on jalostanut tätä kiinalaista prosessia. Bambun tiiviys on 640 kiloa kuutiota kohden, ja laminointi lähes kaksinkertaistaa sen aina 1200 kiloon kuutiota kohden. Lankun nostaminen käsin vaikuttaakin mahdottomalta.

Bamburakennukset voidaan oikeilla materiaaleilla ja perusteellisella suunnittelulla rakentaa kestämään sata vuotta ja enemmänkin. Rabikin mukaan heidän materiaaleistaan pystyisi jopa rakentamaan talon, joka kestäisi Suomen oloja. Materiaalin käsittelyssä pitäisi vain ottaa erityisesti Suomen ilmasto ja ilmankosteus huomioon.

”Tottakai siihen pystytään. Ja se on jo tehtykin. Esimerkiksi oman taloni suihkun lattiamateriaali joutuu kestämään kuuden tunnin sisällä kovempia kosteuden ja lämpötilan vaihteluita kuin Suomessa vuoden sisällä”, Rabik naurahtaa. ”Bambulle on monia käyttötarkoituksia. Emme ole vain avanneet mielikuvitustamme täysin.”

 

Kommentoi