Huilin arkistosta: Teetuulella

”Rypälelajikkeiden, kahvipaahtojen ja suklaan jälkeen herkuutelijat ovat nyt innostuneet vertailemaan teelaatuja.” Näin me kirjoitimme ensimmäisessä Huilissa syksyllä 2010. Talvella 2013 tämä pitää yhä paikkansa mitä suurimmassa määrin. Tässä juttu ”Teetuulella”:

kuva: Anna Autio

Tuoksun perusteella voisi luulla, että pienen töölöläiskahvilan takahuoneessa tervataan puuvenettä, mutta voimakas savuinen tuoksu tuleekin teemukista. Pöydällä hautuva musta Lapsang souchong -tee on kuulemma hyvää paitsi maidon, myös väkevien viinien tai muun alkoholin kanssa. Nyt on kuitenkin tarkoitus jutella virka-ajalla teeharrastajan kanssa, joten väkijuomat saavat jäädä.

Matias Ikkalan, 19, lasissa on hänen suosikkinaan oolong-teetä, jota häneltä kuluu lähes puolitoista litraa päivässä. Kotona hän valmistaa oolonginsa nopealla gongfu-haudutustavalla ja nauttii minimalistisen pienestä, vain puolen desin vetoisesta kupista.

Tai valmistustavan nopeudesta voi kyllä olla montaa mieltä. Kunnollinen huadutusprosessi kestää puolisen tuntia.

”Pussitee on matkittu kahvikulttuurista, kun kaiken pitää olla niin nopeaa. Tee on vastaveto pikakulttuurille”, Ikkala sanoo ja huomauttaa juoman rauhaa rakastavasta luonteesta: teeltä puutuu kahville ominainen kofeiinipiikki. Kupillisessa on keskimäärin puolet kahvin kofeiinimäärästä.

Mahdollisuuksien mukaan Ikkala itse suosii noin 40-50 euroa 100 grammalta maksavaa laatuteetä, jonka hän keittää pulloveteen välttääkseen hanaveden ”järkyttävän suuria makueroja”.

Teekokemuksiaan Ikkala on jakanut jo kolme vuotta blogissaan. [toim.huom. Kyseessä on arkistojuttu. Ikkalan blogia ei enää löydy.] Siellä hän kuvailee Pur´ehr-teetä näin:

”Väri lähenee kahvin mustaa ja vain reunat ovat kullan oranssiset. Maku myös pyöristyy makeammaksi, mutta säilyttää silti suutuntumansa. Jälkimaku on raikas, pehmeä ja pitkäkestoinen.”

teetuulella_avauskuva

Nykypäivän teekutsut ovat pitkälti netissä. Suomessa harrastajen teeblogeja on kourallinen, maailmalla satoja.

Koska teessä on niin paljon lajeja, historiaa, kulttuuria ja jopa kemiaa, on siihen helppo hurahtaa. Matias Ikkalan mukaan netissä huomaa, kuinka teeharrastus on jakaantumassa kahteen osaan: tekniikasta innostuneisiin hifisteihin, jotka käyttävät esimerkiksi tarkkoja lämpömittareita ja antavat teelaaduille pisteitä ja toisaalta Ikkalan tapaisiin teestä taidemuotona nauttiviin.

Toisin kuin suklaa tai viini, ei teen päivittäinenkään harrastaminen käy terveydelle. Ainakaan jos ei ylen määrin innostu maailmalla leviävästä teelaatujen ja juuston yhdistelystä. Esimerkiksi brien sanotaan sopivan hyvin yhteen reippaan makupalettia puhdistavan ensi sadon Darjeelingin kanssa.

cheese-tea3

Teenoviisille tulee yllätyksenä, kuinka monennäköistä teetä onkaan. Qimen Specialin lehdet ovat lankamaisia ja näyttävät kuvassa lakritsinarulta. Formosa Fancy Oolong muistuttaa kuivattuja suppilovahveroita.

Tästä kaikesta puusiteejuoja jää paitsi, siksikin, että pussitee on useimmiten aivan eri ainetta kun irtotee. Pussi on teemaailman kalapuikko, varsin kaukana ahvenfileestä.

Ounce-teekauppaa Helsingissä pitävä Inna Dalem on rikkonut pakasterasiaan yhden keltaisella etiketillä varustetun teepussin. Maailman suosituimman teen sisuskalut näyttävät surkeilta.

”Pussit sisältävät lehtien erottelusta ylijäänyttä pölyä, eivätkä suuremmatkaan lehdet pääsisi tällaisessa litteässä pussissa avautumaan”, Dalem sanoo.

Maun kannalta parempia ovat pyramidinmuotoiset kolmiopussit. Niiden ongelma on, että ne on yleensä tehty nylonista, eivätkä ne maadu. Ympäristölle parempi vaihtoehto ovat silkistä tai maissitärkkelyksestä valmistetut teepussit.

”Chadô-teetaiteelle ominaisin vuodenaika on lokakuu”, sanoo Jouni Elomaa, teetaiteen opettaja ja kulttuuriyhdistys Chadô Urasenke Tankokain puheenjohtaja. Yhdistys edistää japanilaista teekulttuuria, jonka estetiikka on erittäin pelkistettyä. Siksi luonnossa karu lokakuu sopii siihen oivasti.

Teekulttuurin kautta ihmiset oppivat tuntemaan itsensä, toinne toisensa ja elämään ympäristön kanssa. ”Kaiken ei tarvitse olla spektaakkelia, vaan kauneutta ja iloa löytyy arkisesta yksinkertaisuudesta.”

Kaunista ja harmonista on myös yhdistyksen teehuoneella Suomenlinnassa.

 

teehuoneen_piha

 

 

teehuone_sisältä

Elomaa tarjoilee pulveriksi jauhettua hienoa matcha-teetä, joka sekoitetaan bambuvispilällä kuumaan veteen. Vihreä tee on tuoretuote ja se säilytetään jääkaapissa. Kotonakin avaamattomat paketit kannattaa pakastaa. Kuvausaikataulun vuoksi Elomaa poikkeuksellisesti oikaisee ja lämmittää veden vedenkeittimellä. Yhdistyksen tilaisuuksissa vesi lämmitetään hiilillä, ja lämpötila on sopiva kun kattila kuulostaa ”tuulen suihkeelta männyissä”. Keraamisesta maljasta tarjottava tee on suorastaan epäluonnollisen vihreää, tuoksuu keväältä, näyttää vaahtoavalta pinaattikeitolta ja maistuu -yllättävän hyvältä.

”Matcha on niin erityylistä kuin valtavirtatee, etteivät samat ihmiset ehkä kiinnostu siitä”, Elomaa sanoo. Hänen mukaansa taloudellinen taantuma on lisännyt kiinnostusta perinteisiin arvoihin.

”Ajan kanssa tekemistä arvostetaan nyt enemmän.”

Teetuulella, julkaistu Huilissa 1-2010

Suomessa teetrendi otti tuulta vasta 2003, kun yhdistys Teen Ystävät perustettiin. Siihen saakka tee jäi täällä aina kahvin varjoon. Sota-aikana täällä jouduttiin juomaan ”vain” teetä. Kun kahvi viimein pulavuosien jälkeen tuli kaikkien saataville, eivät suomalaiset vuosikymmeniin saaneet siitä tarpeekseen. Viime vuosina teen juonti on yleistynyt.

Nyt teealalla toivotaan samanlaista valtavaa nostetta kuin minkä kahvikulttuuri koki 90-luvulla. Viidentoista viime vuoden aikana baristakilpailut, macchiatot, pavut, paahdot ja aeropressit ovat tulleet tänne jäädäkseen. Merkkejä teen revanssista on ilmassa.

Teen ytsävien puheenjohtaja Pirkko Arstila iloitsee Helsingin huippuravintoloiden Savoyn ja Palacen aloittaneen ottamalla hyvin valikoidut teevaunut kilpailuvaltikseen.

”Savoylla on Euroopan paras teekärry, kun lippulaivat skarppaavat, siirtyy käytäntö muuallekin.”

Suosiota kasvattavat erilaiset chai-lattet, eli maustetu maidon kanssa juotavat teet.

”Chaista pitävät monet sellaiset, jotka eivät muuten niin välitä teestä. Se sopii hyvin jälkiruuankin sijaan”, kertoo Arstila.

Pirtelöissä, virvoitusjuomissa, drinkeissä ja jälkiruoissa tee on jopa monikäyttöisempää kuin kahvi.

Toki teeteollisuus myöntää kahvilla olevan valttinsa: siinä missä tee on rentouttava fiilistelyjuoma, on aamukahvi monille suorastaan välttämättömyys. Siten kahvinjuojat ovat kahviloille luotettavampia asiakkaita.

Yllättävän moni teeintoilijoista on miehiä. Demmerin teekauppaa pitävä Kirsi Pullinen kertoo, että kevään ensimmäisen sadon parasta Darjeelingia varanneiden listalla kymmenestä varaajasta yhdeksän oli miehiä. Huhtikuun alussa poimittavaa Darjeelingia kutsutaan teen samppanjaksi.

Sesonkiteen lisksi harrastajia kiehtovat vuosikertateet. Esimerkiksi taiwanilaista Dong Ding teelaatua on saatavilla vuoden 1981 ja 1982 sadoista. Tee on sekoitettu ja jätetty lepäämään muutamaksi kymmeneksi vuodeksi. Tällä tavoin iätettävää wulogia voidaan myös paahtaa muutaman vuoden välein uudestaan maun parantamiseksi.

Iätetystä Dong Dingistä joutuu maksaman noin 40 euroa sadalta grammalta, kalleimmista laatuteistä jopa satasia.

Vaikka hienoihin Yixing-teekannuihin ja käsintehtyihin vispilöihin saa upotettua rahaa, on tee useimpaan muuhun konossööriharrastukseen verrattuna kuitenkin kohtuuhintaista. Hyvälaatuista irtoteetä saa pussillisen alle 10 eurolla. Siitä riittää iloa pitkäksi aikaa.

 

 

 

 

 

Kommentoi