Huilin arkistosta: Kirjasto voittaa kotiolot

Uudet kirjastot ovat vastustamattomia paikkoja. Tulevaisuudessa kirjat saavatkin antaa tilaa jakamisella, tekemiselle ja viihtymiselle.

Kuva Saq Magique

Olisipa kaupunkien keskustoissa muitakin paikkoja viettää aikaa kuin ostoskeskukset.  Varsinkin äitiyslomalla ajatus toistui aina, kun notkuin keskellä ketjumyymälöitä juomassa kolmen euron teekupposta. Kaipasin paikkoja, joissa voisi lukea lehtiä, nähdä ihmisiä, surffata netissä, herkutella ja vaikka kuunnella jonkun inspiroivan esityksen.

Nyt olen tajunnut, että sellaisia paikkojahan on, nimittäin kirjastot. Se, että minulle tulee kirjastosta mieleen aakkostetut teoskortit, jono tietokoneelle ja hyllyjen välissä työtä pakoileva siviilipalvelusmies, osoittaa vain, etten ole pysynyt kärryillä kirjastojen kehityksestä. Ne ovat jo nyt muuttuneet mukaviksi olohuoneiksi. (Vaikka siitä eivät kaikki tykkääkään.)

Kirjastoon satsaaminen kannattaa. Vuonna 2007 auenneessa Turun pääkirjastossa käy 1,3 miljoonaa ihmistä vuodessa. Aika hyvin kaupungissa, jossa asukkaita on noin 180 000.


Seinäjoen uuden kirjaston (2012) kävijämäärä oli kolmekertaa aiempaa suurempi. Savonlinna yrittää samaa perässä. Sen viime viikolla auennut kirjasto näyttää tältä:

Helsingin yliopiston kirjaston erikoissuunnittelija Veera Ristikartano listaa muitakin uuden ajan kirjastoja.
”Ihania esimerkkejä mahdollisuuksista ovat kauppakeskusten yhteydessä olevat kirjastot kuten Espoossa Sello ja Entresse. Kun sinne kävelee sisään ei edes näy kirjahyllyjä vaan valoisaa tilaa ja sohvaryhmiä.”

Kirjastotrendit kävivät selväksi myös kun selasi läpi Keskustakirjaston arkkitehtikilpailun noin 500 ehdotusta. Niissä vilisi kattopuutarhoja ja nollaenergiarakentamista. Kirjastodesignin muoti-ilmiöitä 2010-luvulla ovat: lasiseinät, näyttävät sisäkatot, roikkuvat kattokoristeet, voimakkaiden korostusvärien käytön, istuskeluportaikot, betonielementit, isot kirjaimet ulko- tai sisäseinissä: SINUN PAIKKASI, LUE, NUORET, puurakentaminen, lasiseinillä ympäröivään puistoon integroidut sisätilat, aula- ja oleskelutilojen yökerhotyyli…

Lista 16 kirjastosta, jotka täytyy nähdä.
Ulkomailla vau-kirjastojen trendin ensimmäisiä oli Kööpenhaminan kuninkaallinen kirjasto ”Musta timantti” vuonna 1999. Amsterdamin vuonna 2007 avattu, veden päälle rakennettu kirjasto houkuttelee 2,5 miljoonaa käyntiä vuodessa. Parhaillaan Birminghamiin avattiin syyskuussa 2013 225 miljoonan euron himokirjasto.

birminghamn

Helsingin kauan toivottu Keskustakirjasto valmistuu Töölönlahdelle 2017. Sen rakentamiseen on varattu 70 miljoonaa ja kävijöitä odotetaan 1,5 miljoonaa vuodessa. rahoitus on vielä auki, mutta suunnitelmat ovat huikeita.

Tulossa on ehkä esimerkiksi julkinen kirjastosauna, talvipuutarha, sirkus, lasten soittohuone, seikkailutila ja kiipeilypuita, monikulttuurista toimintaa, lainattavia neuvotteluhuoneita, lukusalonkeja, mahdollisuutta julkaista omia tekstejä, kuvia, musiikkia tai multimediaa, kahviloita, ravintoloita, studioita ja elokuvateatteri.

Helsingin kirjastotoimen johtaja Maija Berndtson kuvailee, että kirjasto ei halua olla vain olohuone vaan kuin kokonainen koti. Siellä tarvitaan olohuone, työhuone, lastenhuone, kylpyhuone, paikka syödä ja jopa levätä.

Kirjaston onkin pakko skarpata, sillä sen ei ole ihan helppo kilpailla 2000-luvun houkutusten kanssa. Entinen vetonaula tietokone löytyy yhä useammasta olohuoneesta. Lehtisali on siirtynyt nettiin ja mobiiliapplikaatiot sammuttavat tiedon- ja viihteenjanon. Musiikki ja leffat ladataan itse. Kauppakeskukset ja sisäleikkipuistot vetävät perheitä viikonloppuisin. Kuntien säästöpaineet karsivat lähikirjastoja.
Kirjasto on kuitenkin pärjännyt ihmeen hyvin; kävijämäärät ovat laskeneet vain hiukan. Esimerkiksi maahanmuuttajat käyttävät kirjastoja vilkkaasti. Lisääntyvä etätyö tuo kirjastoon uusia käyttäjiä.
”Kirjasto on toistaiseksi käytetyin ja rakastetuin kunnallinen palvelu”, vahvistaa Veera Ristikartano. Ironista kyllä, kirjaston tulevaisuutta uhkaa kirja, nimittäin e-kirja.

Materiaalia julkaistaan yhä enemmän digitaalisessa muodossa. Kirjastojen ja kustannusalan on ollut vaikea sopia e-kirjojen lainaamisesta. Kirjastojen tulevaisuudesta kirjan Eräpäivä! toimittanut Veera Ristikartano sanoo, että kansainväliset mediajätit säätelevät yhä useammin millä ehdoin ja mihin hintaan infosisältöjä jaellaan.
”Pelkään tilannetta, että yhteiskunnassa vain ne, joilla on kiva päätelaite ja luottotiedot kunnossa voivat ostaa sisältöjä.”
Kirjastolla on nimittäin yhteiskunnassa vakavampikin rooli kuin kotivanhempien päiväparkki: tasa-arvoinen tie tietoon. Syntyessään kirjasto oli tietoinen päätös sivistää kansaa. Se on nykyään myös suunnilleen ainoa paikka, jossa yhteiskuntaluokat kohtaavat. Oikeustieteellisen pääsykokeisiin päntätään lämmittelemään tulleen rantojen miehen vieressä.

Nykyisellään pääkaupunkiseudun kokoelmissa on 101 suomalaista e-kirjaa. Sen sijaan lehtiä ja elokuvia on runsaasti.

Kuva Saq Magique

Tulevaisuus on kuitenkin kirjastojen, ainakin jos uskotaan Collaborative Consumption -kirjan kirjoittaja Rachel Botsmania. Botsmanin mukaan uudet, jakamiseen perustuvat kulutustavat mullistavat yhteiskunnan. Tulevaisuudessa maksamme yhä useammin tuotteen käytöstä, emme sen omistamisesta. Samoista asioista kiinnostuneet ihmiset kerääntyvät yhteen jakaakseen aikaa, tilaa ja taitoja.
“Lainaaminen sinänsä voi vähentyä, mutta ideoita ja ajatuksia kirjaston pitää tulevaisuudessakin välittää”, Maija Berndtson muotoilee saman asian.

Kirjastoideoita:

  • Kirjastoa Helsinkiin tuleville turisteille. palvelumuotoilija May SeYoung Kim suunnitteli lopputyössään Aallossa AITO-konseptin.
    ”Siinä turistit käyttäisivät kirjastoa ja pääsisivät kosketuksiin oikean Helsingin kanssa. AITO:sta voisi tilata tervetulopaketin ja esimerkiksi valokuvauksesta kiinnostunut voisi lukea suomalaisista valokuvaajista tai Helsingin valokuvanäyttelyistä. AITO:n avulla matkailija pääsisi pyöräretkelle Nuuksioon ja saa matkaseurakseen vaikka paikallisen valokuvaajan.”
  • Arkkitehti ja suunnittelija Hella Hernberg pohtii, voisiko kirjasto olla myös tilalainaamo. Erikokoisia tiloja voisi lainata tai vuokrata bänditreeneihin, lukupiirille, työkokoukseen tai askartelukerhoon.
  • Tukholmassa kirjastot ovat avanneet palvelupisteitä metroasemien yhteyteen.
  • Lontoossa on “pyöräkirjasto”, josta voi lainata kokeiltavaksi erilaisia pyöriä. Myös pyöräkirjoja ja –lehtiä oikeaa kirjastofiilistä luomassa.
  • Lelukirjastossa lapset voivat lainata ja vaihtaa leluja. Uudessa-Seelannissa tällaisia on jo 200 kappaletta.

Kirjoittanut Riikka Suominen. Juttu on julkaistu Huilissa 3-2012 ja päivitetty 27.9.2013.

Kommentoi