Huilin arkistosta: Citymehiläiset ovat tulleet jäädäkseen

 mehilaisjutun_kuva

 

Pääkaupunkiseudulla mehiläistarhaajien määrä kasvaa jo neljättä vuotta.
Espoolainen Katja Hakkarainen, on yksi kaupunkitarhaajista. Hänen ensimmäinen mehiläisyhdyskuntansa muutti kesällä 2012  Soukkaan puutarhapalstojen viereen, puolisen kilometriä kaupunginosan keskustasta. Hakkaraiselle mehiläiset ovat intohimo. Hän haaveili mehiläispesästä monta vuotta, kunnes vihdoin sai tilaisuuden opiskella työväenopistossa mehiläistenhoidon perusteet ja hankittua oman pesänsä. ”Mehiläisten tapa kommunikoida ja käyttäytyä, koko niiden maailma, on minusta älyttömän mielenkiintoinen.” Hakkarainen ei ole ainoa lajiaan. Jo pari vuotta työväenopistojen kurssit ovat täyttyneet eri-ikäisistä ihmisistä, jotka haluavat oppia hoitamaan noita keltamustia pörriäisiä.
Myös Suomen Mehiläishoitajain Liiton jäsenmäärä on kasvanut reilusti. Viime vuoden lopussa jäseniä oli 2 256. Kasvua on neljänes verrattuna vuoteen 2010.

Mehiläisten pito kaupungissa ei ole uusi ilmiö. Kun sokerista on ollut pulaa, on hunaja ollut kysyttyä tavaraa. Sotien jälkeen ihmiset saattoivat pitää mehiläispesää jopa kerrostalossa.

New Yorkissa, Amsterdamissa, Pariisissa ja Berliinissä on tarhattu mehiläisiä jo pitkään. Esimerkiksi Pariisissa mehiläiset kiinnostavat kaikenikäisiä ja kaikista yhteiskuntaluokista tulevia ihmisiä: yrittäjiä, opettajia, vahtimestareita… Suurkaupunkien asukkaille mehiläisten hoitaminen on konkreettinen tapa hakea kontaktia luontoon.

Mehiläistarha kaupungissa voi tuntua omituiselta. Kuitenkin Stadin Tarhaajien ja Hunajafrendit-yhdistyksen sihteerin Merja-Riitta Laurilan mukaan kaupunki on mehiläisille vähintään yhtä hyvä elinympäristö kuin maaseutu. Kaupungit ovat täynnä kukkivia puita ja kukkaistutuksia.

”Mesilaitumia riittää aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn.”

Espoolainen Laurila hurahti mehiläisiin 30 vuotta sitten. Tarhaaminen on opettanut hänet lukemaan luontoa pölyttäjän silmin. Vaatimattomimmatkin rikkaruohot tuntuvat arvokkailta, jos ne antavat mehiläisille mettä tai siitepölyä. Hunajaa kaupunkimehiläiset tuottavat yhtä hyvin kuin maalaisserkkunsa. Kaupunkihunaja voi olla myös puhtaampaa kuin maaseudulla tuotettu, sillä kaupungeissa ei käytetä kasvinsuojeluaineita kuten maaseudulla.

Nyt Merja-Riitta Laurila jakaa kiinnostuksenkohteensa yhä useampien suomalaisten kanssa. Kolme vuotta sitten perustettuun Stadin tarhaajiin on liittynyt yli 160 jäsentä. Pesiä on ympäri Helsinkiä.

Stadin tarhaajien kaksi opetuspesää sijaitsee Pauligin huvilan takapihalla Töölössä. Siellä näyttää tältä:

pesatpauligilla
pesatpauligilla2
hunajakenno

Esplanadilla ravintola Savoyn katolla on ravintolalle hunajaa tuottava pesä. Pakilan siirtolapuutarhassa ja Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa on pesä. Ympäristöjärjestö Dodolla on pesä Lapinlahdessa ja toinen Pasilassa. Mehiläishoitajain Liitolla on pesä Oopperatalon lähellä, Goethe-instituutilla Lasipalatsilla ja Ravintolakoulu Perholla koulun parvekkeella. Helsingin ulkopuolelle  Lappeenrannan kaupunki tuottaa hunajaa kaupungintalolla, Akaa on julistautunut Suomen Hunajapääkaupungiksi ja Turussa mehiläisiä pörrää esimerkiksi kauppakeskuksen katolla

Yksi pesä tuottaa keskimäärin 35-40 kiloa hunajaa. Sato riippuu säästä ja siitä, miten kukat kukkivat.

Kööpenhaminassa mehiläisiä kasvattaa yhdistys Bybi. Sillä on 25 pesää ympäri kaupunkia, muun muassa kaupungintalon katolla.

 

bybi_kaupungintalon_katto
bybi_oliver

Yhdistyksen vuonna 2009 perustajanut Oliver Maxwell kertoo, että Bybin pesiä hoitavat turvapaikanhakijat, kodittomat ja muut vaikeasti työllistyvät henkilöt. Mehiläiset katollee ntai tontilleen tilannut maksaa pesästä ja pesän hoitaja saa korvauksen työstään. Hunajaa myydään muun muassa Kööpenhaminan lentoasemalla. Hauska juttu on, että eri kaupunginosien hunajat ovat keskenään aivan eri värisiä.

bybi_300x300

Mehiläiset ovat viime vuosina saaneet surullista julkisuutta outojen kuolemantapausten takia. Ilmiö havaittiin Yhdysvalloissa 2000-luvun lopulla, kun erään tarhaajan kaikki mehiläiset kuolivat normaalista poikkeavalla tavalla. Pesien mehiläiset katosivat muutamissa viikoissa, mutta pesistä ei löytynyt loisia, jotka olivat aikaisemmin aiheuttaneet samankaltaista katoa.

Pian epäselvistä kuolemista raportoitiin ympäri Yhdysvaltoja ja Eurooppaa. Syntyi maailmanlaajuinen kohu. Mehiläiset katoavat maailmasta!

Suomen Mehiläishoitajain Liiton neuvojan Ari Seppälän mielestä kohu sai turharn suuret mittasuhteet. Selitystä on etsitty mitä jännittävimmistä teorioista.

”Jotkut ovat esittäneet, että kuolemat johtuvat väärin käännetyistä satelliiteista.”

Varmaa syytä kuolemiin ei ole löytynyt. Yleisin selitys on ollut, että kuolemat aiheutti eri syiden cocktail: uudet torjunta-aineet, loiset ja punkit. Kohun seurauksena neonikotinoidi-nimiset torjunta-aineet kiellettiin.

Mehiläisneuvoja Seppälän mukaan mehiläiskadot eivät ole vaikuttaneet mehiläisten kokonaismäärään Suomessa. Mehiläisten määrä on vähentynyt kaikissa länsimaissa, mutta väheneminen johtuu hunajan heikosta hinnasta ja maaseudun tyhjentymisestä. Sen sijaan esimerkiksi Etelä-Amerikassa mehiläishoito lisääntyy.

Mutta mehiläiskuolemien yksi seuraus oli se, että ne pysäyttivät monet ajattelemaan, mitä he voisivat tehdä luonnon kiertokulun hyväksi. Ja Seppälänkin mielestä on paljon alueita, myös Etelä-Suomessa, joissa luonto, viljelijät ja harrastelijapuutarhurit hyötyisivät suuremmasta määrästä pölyttäjiä.

Nykyisellään tarhaajat ikääntyvät ja ilman uusia nuoria tarhaajia ala kuihtuu. Huolestuttavaa on myös viljelyn ja luonnon yksipuolistuminen.

”Peltoalueilla viljellään yksipuolisesti esimerkiksi vain vehnää. Se ei tee hyvää luonnon monimuotoisuudelle, koska kaikki muut kasvit poistetaan torjunta-aineilla.”

Kööpenhaminalaisen Oliver Maxwellin mukaan mehiläiset olisivat nykyaikaisen monokultturisen maanviljelyksen vuoksi pulassa ilman ihmisen apua. Pölyttäjähyönteiset tarvitsevat kukkivia kasveja keväästä syksyyn.

Suomessa tuotetaan nykyisellään vuodessa noin 1-3 miljoonaa kiloa hunajaa. Lisäksi tänne tuodaan  miljoona kiloa hunajaa ulkomailta. Nykyinen pesämäärän kasvu lupailee, että lähivuosina hunajaamme voi riittää jopa vientiin. Suomeen mahtuisi asiantuntijoiden mukaan vielä niin paljon lisää mehiläistaloutta, että voisimme tuottaa jopa 6 miljoonaa kiloa hunajaa.

Lisätietoa mehiläistarhauksesta löytyy muun muassa Kaupunkiviljely-sivustolta.

Teksti: Anne Ignatius

Alkuperäisen jutun kuvat: Arsi Ikäheimonen

Nettijutun kuvat: Riikka Suominen

Juttu on alunperin julkaistu Huilissa 2-2012.

Kommentoi