Auttavatko ekopesuaineet lapsuuden siivouskammoon?

“Minkä lapsuudesta muistaa, siitä vanhempana luistaa”, sanotaan. Totta lienee vain toinen puoli. Muistot ja muistikuvat kokemuksineen säilyvät, sekä miellyttävät että epämiellyttävät, mutta se miten ne ohjaavat elämää myöhemmin on hyvin henkilökohtaista.

Meillä kotona siivottiin aina! Siltä lapsesta tuntui. Paikat olivat tiptop viisihenkisessä perheessä, matonhapsuja myöten, suoriksi ojennettuina.

Muistikuva äidistä: kontallaan lattialla rätti kädessä. Siihen aikaan, 1950-luvulla, välineet ja aineet olivat muuta kuin tämän päivän selkää säästäviä pitkävartisia sinipiikoja ja ekologisia puhdistusaineita.

Äitini oli himosiivooja, ei siitä mihinkään pääse!

Ehkäpä juuri siksi että rätti tai pölynimuri aina suhisi pitkin lattioita, syntyi minussa vastenmielisyys siivoamiseen. Sikolätissä meillä ei toki eletä, mutta jokaviikkoista saati -päiväistä ilolla suoritettavaa puuhaa se ei ole. Kun siltä näyttää, siivoan, enkä aina silloinkaan. Kohtuus kaikessa, se sopii minulle. Ja joskus viime tippa!

#Kevätsiivouskampanjaan osallistuin ilomielin. Halusin katsoa, muuttuisiko mikään asenteessani uuden näkökulman, ammattiavun, kokemuksen ja aineiden myötä.

Ilolla noudin postista lupaavan painavan testipesuainelaatikon. Lupaavalta näyttivät myös yksinkertaisen asialliset muovipullot selkeine teksteineen ja ohjeineen. Avattuinakaan ne eivät tuottaneet pettymystä.

Keittiöön asettelin siellä käytettävät aineet: astioiden pesuun, yleispuhdistusaineen sekä kalkin- ja rasvanpoistoon käytettävän. Ihan esille jätin, kauniiseen vanhaa vihreään kattilaan.

lillytkattilassa

Kylpyhuoneeseen asettelin sievään riviin sinne kuuluvat wc:n puhdistusaineen ja pyykinpesuaineet. Siivouskaapin hyllyltä saivat paikan lattianpesuaineet. Soma pullorivistö miellytti silmää. Houkutteli kokeilemaan. Lähes lumosi!

Siivoamiseni ei ole suunnitelmallista. Ei ennalta ajateltua päivää eikä kohdetta. Kun siltä näyttää, putsaan ja “plankkaan“. Lillyt eivät saaneet aikaan muutosta tähän tapaani toimia. Mutta helposti saatavilla olevina, iloiset pullot näkyvillä, ne saivat aikaan sen, että ohimennen tartuin pulloon saadakseni ilmoille ihanan raikkaat tuoksut. Suihkaisu yleispuhdistusainetta sai minut helppoudellaan ja moneen paikkaan soveltuvana kokemaan siistimisen riemua ja nenä kiitti raikkaasta tuoksusta. Tästä aineesta ihanan pehmeän ja raikkaalta tuoksuvan astianpesu- sekä tehokkaan wc:n puhdistusaineen ohella on tullut ehdoton suosikkini! Rasvanpoistoaine on päässyt vähemmälle käytölle. Hyvää jälkeä se kuitenkin sai aikaan vanhanaikaisten hellanlevyjen reunojen puhdistajana ja puolusti siis patteristossa paikkaansa!

kastelukannu

Pyykkini on tottunut pulvereihin, samoin minä. Ensi alkuun tuntui oudolta käyttää ja mitata pesuainekaukaloon nestemäistä pesuainetta. Nyt tapa on luonteva, pyykki kiittää ja emäntä myös! Huuhteluainetta en jostain syystä ole koskaan pyykissäni käyttänyt, joten kokeilematta Lillynkin vielä on.

Tunnustan. Lattianpesuaine odottaa vielä siivouskomerossa. Sen aika on tulollaan.

Näyttää nimittäin siltä, että pelkkä imurointi tai kuivamoppaus nostavat vain pölyn ilmaan ja satunnaiset fläkit jäävät läntteinä lattiaan. Yhden aikuisen taloudessa niitä ei tosin haitaksi asti ole, mutta toistaiseksi kokeilematta oleva aine saa piakkoin tilaisuuden näyttää kykynsä ja vakuuttaa emännän. Taidanpa uskoa siihen!

Pahvipakkaukset, pulveri ja pölyrätti taisivat hävitä tämän keväisen “taiston“. Ainakin paitsioon joutuivat…

Lillyt tulivat uudenuutukaisena kokemuksena, helppoina, kätevinä, silmää ja nenää miellyttävinä raikkaina tuulahduksina vakuuttamaan emännän ekosiivouksesta sittenkin mukavana askareena.

Kyllä koti kiittää!

Jutun kirjoittaja Eeva-Liisa Soisalo osallistuu Huilin, Lilly’ s Eco Cleanin ja ammattijärjestäjien yhteiseen #Kevätsiivoukseen.

 

 

 

 

Kommentoi